1. Ruoka.

Paha sana. Se pahin.
Naurettavaa miten niin monet (liian monet) saavat siitä itselle pakkomielteen.
En ala puhumaan muiden puolesta, jos haluatte tilastoja, feel free. Etsikää muualta.
Minä annan itselleni luvan olla itsekeskeinen tämän kerran. Minä minä minä. Eikä kukaan muu.
Ja ruoka.

Se pieni vähäpätöinen niin helvetin itsestäänselvä asia. Ruoka, ravinto. What ever.
Nykymaailmassa mikään ei enää voi olla niin yksinkertaista.
Seuraavaksi varmaan hengittämisestä (or lack there of) tulee seuraava neuroottisten
pikkutyttöjen fiksaatio. En ihmettelisi. Voisin jopa liittyä kerhoon.
Hyvä idea joo hei, lakataan hengittämästä. Kun ei noi mainostaulutkaan hengitä...

Back to the topic. Ruoka. Ruokaruokaruokaruokaruoka. Paska.

Minkään ei luulisi olevan helpompaa kun vaan syömättä oleminen. Ei luulisi.
Tai toisaalta syöminen, ei sekään vaikeaa ole. Kuitenkin näistä kahdesta
voi rakentaa helvetinmoisen shown, mikä syö koko ajatusmaailman kaikesta muusta.
Päivät ja ajatukset kuluvat pyörien näitä yksinkertaisia tehtäviä kaarrellessa.
Syö, älä syö. Tahdon, en tahdo. Pizzaa, rasvaa, kaloreja, keksejä, kiloja, sipsejä,
jenkkakahvat, ruma, ruma, ruma, lihava, ruma, lehmä, jne. Ja joskus on vielä hiuksetkin
huonosti. Ja toisaalta, mikään ei koskaan ole hyvin.

Ja voi minkälaisia (kaikenlaisia) sairauksia ihmiset saavat itselleen ajateltua.
Niin, siis ajattelustahan siinä on kyse. Liiasta sellaisesta.
On anoreksiaa, bulimiaa, ja mitä vielä. Liiallinen terveellisyyden perään
katsominenkin on jo nykyään sairaus. No au au apua. Give me a break.
On se ihme, jos kukaan enää on ”terve”, kaikkien näiden diagnoosien keskellä.

Ja miten nykyään voisi kenenkään olettaa olevan terve, kun painoindeksi on
päin helvettiä sekin. Ns. normaali voi olla mitä vaan, riippuen lihasten määrästä.
Siis lihashan painaa enemmän kuin ”läski”. Ole siis ali – tai ylipainoinen.
Olet silti luultavasti sairas.

Voisin vaikka lyödä vetoa, että lähitulevaisuudessa ruoka unohdetaan kokonaan.
On vaan jotain ravinteita, tai jotain. Kaikki ovat sellaisia tikkuja, ja mikäs
sen mukavampaa. Ainakin syömishäiriöt poistuvat.

sen mä vaan sanon jumalauta, että
dieetit on säälittäviä ja luonteettomia ihmisiä varten,
anorexia on paljon katu-uskottavampaa.

olen syönyt aivan liikaa.

läski.

4 kuppia teetä
2 kofeiinitablettia
2 tupakkaa
2 dl vadelmakeittoa

mun sormissa tuoksuu tupakka. olen suhteellisen tyytyväinen itseeni tällä hetkellä.

pituus: 158cm
paino: 50kg
painoindeksi: 20
savukkeita: 0-4 / päivässä
kännissä: nykyään harvemmin

haluan laihtua 5-10kg. haluan olla luuta ja nahkaa.

tiedän millaista on olla hyvin laiha. olin joskus hyvin laiha. minulla ei ole ollut anoreksiaa. olin laiha, söin hyvin vähän, paitsi n. kerran viikossa ahmin älyttömän määrän ruokaa, jonka sitten oksensin. asunnossani ei ollut juurikaan mitään syötävää ikinä. en syönnyt muiden ihmisten nähden. kaikki luulivat, että minulla oli anoreksia. painoin silloin 41-44kg. ihanaa! en missään vaiheessa kokenut olevani tarpeeksi laiha. halusin silloinkin olla vielä laihempi. muistan sen tunteen, kun vatsani oli täysin tyhjä. se oli ihanaa. elin kofeiinin ja alkoholin avulla. se tyhjyys oli mahtava tunne.

olen vegaani. asun yksin. olen kiireinen. tämän ei siis pitäisi olla vaikeaa.

syömishäiriöt luokitellaan neuroottisin häiriöihin. \"mielenterveysjanalla\" ne ovat siis sillä terveemmällä puolella. persoonallisuushäiriöt luokitellaan keskivaiheille. en siis ole aivan niin pahassa jamassa, vaikka jotkut asiat ovatkin vaikeita. eihän minulla sentään ole skitsofreniaa haha!